We are back!

Eipä tässä kulunutkaan kuin muutama kuukausi edellisestä postauksesta! Luetellaanpa tähän nyt nää kaikki perushöpinät kuten:

Menestystä vuodelle 2010! Hyvää ystävänpäivää!

Näin. Kerrotaanpa nyt hieman tämän vuoden koirajutuista, joita on sunniteltu hirveästi, mutta joita on toteutunut hurjan vähän… Yhdessä mätsärissä olen kerennyt valkkarien kanssa käydä, esittäen taasen Nessua. Mitenkään hyvillä mielin en tuota mätsärireissua muistele, kun koira seisoi kehän ulkopuolella nätisti. Sisällä kehässä ei sitten niinkään nätisti.. Tuosta sähläyksestä on kuvia.. Tuloksena SIN ja ulos

Kuva on hyvin edustava, minä jäädän ja koira IHME JA KUMMA  seisoi jotenkuten paikallaan ja nätisti ja hyvin… Veeralle kiitos  kuvasta.

Sinisten kehässä parhaillaan.

Nousunollilla ja mätsärisijoituksilla

Pikapikapika postaus tuoreista ja vähän kulahtaneistakin uutisista. Vilppu on saavuttanut viimeisen nousunollansa Imatran kilpailuista marraskuussa ja kisaa tästä lähtien MEDI III -luokassa Itse otin Irwin kanssa kyseisestä kisasta kaksi kappaletta hylkyjä. Too bad. Lisäksi Vilppu on valittu LAUn valmennusrenkaaseen.

Tuoreita kuulumisia löytyy mätsäristä joka järjestettiin isänpäivänä Lappeenrannan Citymarketin parkkihallissa. Kävin pyörimässä kehässä valkoinenpaimenkoira Waroggi Neelamin eli Nessun kanssa. Tykkään isojen koirien esittämisestä hyvin paljon. Kokeilin myös kehän ulkopuolella Dali du Manoir de la Roche Blancen esittämistä eli Dalin. Mätsäristä tulokseksi isojen koirien PUN3.

Kotikisasta 2 nousunollaa

Vilppu on kerennyt hakemaan muutaman hylyn kakkosluokasta, mutta viime viikonloppuna ollut agilitykisa toi tilille kaksi nousunollaa.

Ensimmäinen rata ei mennyt hyvin. Koira syöksyi hallin toisesta päästä täysin päättömänä kehästä ulos. Näin ollen hylky. Meni pyörimään mudinartun luokse, mutta mitään vakavaa ei käynyt. Mudi oli haukkunut sekä leikki samanaikaisesti lelulla. Mitään ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon. Onnea luokkanoususta!

Toiselle radalle mentäessä äiti sanoi, että jos ei kestä radalla koira viedään nurkan taakse. Vilppu kuitenkin pysyi hienosti hallinnassa (äiti tosin meni hyvin hyvin varovasti) ja näin ollen se riitti kakkossijaan ja nousunollaan. Pääsi koira osallistumaan myös viimeiselle radalle!

Kolmannelle eli viimeiselle radalle mentäessä Vilppu olikin ensimmäinen. Äiti unohti radan, mutta toi hienosti voiton kotiin ja näin ollen toisen nousunollan. Vilppu vain on hyvin hidas, eikä tästä luokasta kovin moni tulosta saanutkaan niin tilanne olisi voinut olla myös toinen.

Nyt pidetään varpaat ja sormet ristissä, ettei koira nouse ennenaikaisesti kolmosluokkaan. Hitauden ja osaksi myös kokemattomuuden takia. Ripaus dramatiikkaa mahtui myös mukaan, sillä eräs koiran omistaja unohti koiransa kisapaikalle ja huomasi asian vasta puolen tunnin ajomatkan jälkeen. Ystävällisesti pidettiin huolta koirasta, kunnes omistaja saapui. Oli koira muuten aika iloinen. Varmasti riitti ihmetystä “mihin se mamma hävisi?”. Eipä muuta, sunnuntaina on epäviralliset. IIKS!

Medi kakkosiin!

Vilpun virallinen kisaura alkoi Lappeenrannasta 27. kesäkuuta jossa napattiin tilille nollavoitto, 5 virhepistettä ja sijoitus neljäs sekä hyppärinolla ja sijoitus kaksi. Siitä lähtikin sitten viimeisen agilitysertin tavoittelu joka napattiin Ruokolahdelta 5. syyskuuta!!

Ratoja oli kaksi jotka kummatkin olivat suhteellisen helppoja. Ensimmäiseltä radalta Vilppu sai ainoan nollan ja luokkavoitto eli siirtyminen kakkosluokkaan!! Toiseen kisaan ei miltei saatu osallistua ja Vilppu sai 5. virhepistettä kontaktivirheestä ja oli 2. sijalla

Joukkuekisassa Sunnuntaina Vilppu oli ainut joukkueessaan tuloksen saanut.

Vilppu the FIN MVA

22. elokuuta suunnattiin Kouvolan kaikkien rotujen koiranäyttelyyn, kun ei Mikkelistä SERTiä saatu. Walesinterrierit olivat iltapäivästä ja niitä oli ilmoitettu 5 kappaletta. Vilpun lisäksi äidin piti handlata toinenkin Vicwayn kasvatti, mutta koira ei ilmestynytkään paikalle. Waleseista 1 (2, jos poissa ollut lasketaan mukaan) ja narttuja siis 3 kappaletta joista yksi oli jo valio. SERT kilpailu käytäisiin siis kahden AVO-luokan nartun kesken. No.

Vilpun kehäkäyttäytyminen oli todella nättiä ja upeaa. Kasvattaja saa taiottua koiraan paremman ryhdin, mutta näytti Vilppu hyvälle äitin kanssa. Erinomaisella lähdettiin liikkeelle. No, seuraavaksi rapsahti luokkavoitto sekä SERT käteen! Loppuen lopuksi Vilppu oli myös VSP. Puoliveljen viedessä ROP-ruusukkeen. ERI1, PN1, SERT, VSP sekä tärkein…

FIN MVA!!!

Nuorten SM 1.-2.8

Varkaudessa pidetyt Nuorten SM -kilpailut käytiin kokemassa. Nuorten SM’issä olen käynyt kerran aikaisemminkin, muutama vuosi takaperin. Silloin tuloksena lainakoiralla oli hylky, mutta mitä tällä kertaa tulikaan?

Perjantaina lähdettiin porukalla suuntaamaan kohti Varkautta ja yövyimme Hirvolan Pihapuiston majatalossa. Oli muuten mahtava paikka, sillä meidän huoneessa oli vapaasti käytettävä sauna! Saunassa käytiin molempina iltoina ja tuijottelimme perjantaina lehmiä, jotka olivat väriltä täysin mustia. Meidän huoneessa nukkui neljä ihmistä ja kaksi koiraa eli Jenni & Ago, Aino & Sulo, Sari ja minä. Toiseen huoneeseen majoittuivat Silja & Seri, Ida & Wilma sekä Pinja & Jilla. Illalla tuli tieto, että äiti oli joutunut sairaalaan (tosin pääsi melkein heti pois) ja kisakoiran pääsy Varkauteen oli kysymysmerkillä.

Lauantai -päivä meni minun osaltani katsellessa ja Siljan kameralla kuvaillessa. Kiitoksia Silja, tällä kertaa kuvista tuli paljon nätimpiä ja tarkempia! Ainolla ja cockeri Sulolla ensimmäisistä (?) kisoista 3-tulos. Pinjalla ja Jillalla jäi 5 pisteestä kiinni 1-tulos, eli myös 2-tulos tänne. Silja ja Seri keskeyttivät ja Idalla & Wilmalla 2-tulos. Ei mitenkään hassummin! Jenni & Ago nappasivat 1-tuloksen SEKÄ PRONSSISIJAN!! Onnittelut vielä viidettäsadatta tuhannetta kertaa!!

Sunnuntai -päivänä sain koiran isäni kyydissä, onneksi Idalla ja Wilmalla tuli kolme kieltoa, eli hylky näistä ja Pinja ja Jilla ottivat myös hyllyn. Ja sitten päästääkin minun suoritukseeni. Olin ilmoittanut itseni vanhempiin, sillä kuvittelin sen menevän syntymävuoden mukaan, eipä mennytkään. Siirryin siis ainoaksi nuoremmaksi kilpailijaksi. Rata oli suhteellisen helppo ja mukava, ainut vaan, että välistävedot kiusasivat. Irwi toimi alussa aivan nätisti, vitosesteen jälken meinattiin karata kahdeksannelle esteelle. A-esteen jälkeen jäin koirasta jälkeen ja käänsin liian jyrkästi putkeen, väärään päähän. Näin hylky siis meillekkin.

No, ensi vuonna sitten Tampereella..

Ago noutaa

Jillan luoksetulo

Sulon liikkeestä seis

Irwi puomilla - Kuva Saara K.

lisää kuvia: täällä KOPIOINTI KIELLETTY!

Nollaputki päälle *naps*

Nastolasta kotiuduttu. Perjantaina käytiinkin jo Irwin ja Vilpun voimin pystyttämässä katos ja Vilpulla oli kaksi kisaa. Vilppu otti molemmilla radoilla kieltoja ja muutaman muun virheen, eli luokkanousu jäi (onneksi) vielä saamatta. Irwin kanssa taasen menin minä, vaikka iskän piti viedä ja tuloksena 3 hylkyä samalta radalta.

Tänään sitten koitti joukkuekilpailu. Mineissä oli Ruttu, Killi, Una & Superruuvi ja “Nopeet & Näppärät” olivat 13. sijalla. Medeissä oli Irwi, Roope, Nesti & Waltteri ja “Pöllöpäät” olivat sijalla (?) 11.

Minulla oli oma kisa open jun sm -kilpailuissa. Rata oli melko virtaviivainen, lähinnä vain “ekaan kulmaan takaisin, keskelle takaisin & tokaan kulmaan takaisin”. Alussa tuli tunne, että koira ei lähde edes radalle, mutta sitten kun lähdettiin niin sai varoa vaan kaikki. Ensimmäisinä startattiin ja upeasti se avattiin! Kolmas este oli a-este ja jo harjanteen toisella puolella aloin hidastamaan koiran vauhtia, se ei loikannut!! Sitten tuurilla sain koiran vietyä oikeeseen päähän putkeen, ihme ja kumma, sillä koira ei ollut hanskassa, kun oletin sen pysähtyvän paikalleen. No, sitten meni kuviot pikkasen persiilleen, kun omaa sähläystä tuli taas kerran harrastettua. Jouduin tekemään takaaleikkauksen mikä olikin itseasiassa hyvä juttu. Sitten kauheeta vauhtia putkelle ottamaan vastaan, ettei ryntää hypyltä a-esteelle. No, tässä vaiheessa olin edellä koiraa, onneksi. Sain ohjattua Irwin putkelle ja kepeille nätisti. Lopussa tuntui siltä, että koira tiesi mihin pitää mennä ja mie sain vaan juossa perässä ja olla ohjaavinani. Puomilta tuntui, että koira hyppäsi kontaktin, eipä hypänny. Taas jäin jälkeen kun oletin sen pysähtyvän. No, onneksi koira on kauko-ohjattava. Tuloksena SM JUN HOPEAA!

Nyt nollaputki päälle virallisiin asti!

Minun ensimmäiset viralliset Irwin kanssa

Liukastu

Nyt on startattu minun ja Irwin ensimmäiset yhteiset viralliset, hylyillä, eli ei siis samalla linjalla jatkettu. Olen tosi tyytyväinen ratoihin kaikesta huolimatta, sillä hylyt johtu puhtaasti omista ohjausvirheistä, ei koiran sinkoilusta. Irwi kuunteli tosi nätisti ja otti kontaktit UPEASTI ja oli muutenkin hyvin hallittavissa oleva poika.

Radathan rakennettiin samalta pohjalta, eli mitään sen kummallisempia kiemuroita ei kumpaakaan tullut, mutta toisella radalla alku oli täydellinen sumppu (ratapiirrustukset tulee heti, kun kisatoimikunta ne saa nettiin).

Ensimmäinen rata meni hienosti, putki ja puomi oli vierekkäin, ja ekaksi mentiinkin siis puomi. Sain Irwin vietyä nätisti puomille ja se otti kontaktit hienosti. Käskyjen kovaäänisyydestä ei puhuta.. Irwi meni hienosti kepeille, vaikka ajattelin sen sinkoavan putkeen kuin ohjus, no sitten koiraa olisi pitänyt viedä paljon paljon enemmän ohi suoran putken, mutta hätäilin ja koira meni väärään putkeen ja karkasi puomille!! No mentiin sitten puomi ja loppu sitten niinkuin pitikin. Hieno poika oli kuitenkin!

Toisella radalla alkusumpuissa koira jäi selän taakse, olisi pitänyt mennä putkeen, mutta koira menikin sitten puomille. No otettiin sitten puomi ja sen jälkeen a-este, että saatiin kaikki kontaktit treenattua (keinu edellisellä). Ja sitten poistuttiin radalta, mikä nyt kyllä kaduttaa, mutta kerkeää sitä treenaamaan vielä! Ja ne oli vaikeat radat, ei missään ole noin vaikeita ratoja.

Kuvat edelleen Viktoria M. linkki alemmassa artikkelissa sekä Anne Lind.

Yhden sormen ohjaustekniikka kuva Anne Lind

Vilpun ensimmäiset viralliset

Vilpun ensimmäiset viralliset on startattu hyvällä meiningillä. Jätin kameran aamulla kotiin ja tarkoitukseni oli videoida teille kaikki radat, no valokuvia saadaan nähtäville, kiitos.

Vilppu ekalla radalla meni todella nätisti ja hienosti. Mitään ongelmia ei tullut ja rata oli suht helppo. Rata nolla ja tulos ykkönen. Sertifikaatti siis, eli jos perjantaina tulee toinen se on sitten kakkosluokkalainen. (Toivotaan, ettei!)

Toisella radalla Vilppu söhersi kepeissä, ekalla radalla oli muuten UPEAT kepit. Äiti meni sähläilemään, rata loppuun tuloksella viisi ja sijoitus oli neljäs. Aika moni otti hylkyjä kaikilla radoilla.

Kolmas rata olikin hyppis ja Vilpun vauhti EI riitä vielä sinne, mutta parempi aloittaa varmalla koiralla. Hylkyjä täältäkin aika paljon ja tuloksena 0 sijoitus 2. Ei jäänyt kuin 12 sekuntia alle ihanneajan, ensimmäiseksi tulleella se oli 14 sekuntia. Kolmannella 5 sekuntia yliaikaa.

Huomenna sitten jännätään, miten sade on alustaan vaikuttanut.

Kuvat © Viktoria M. valoleikki.viuhka.fi // lisää kuvia löydät täältä